JULKAISUVAPAA 30.10.2014
Kodiksamia-palkintoehdokkaat kantavat sivuillaan elämäniloa ja traagisuutta Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto jaetaan tänä vuonna neljättä kertaa. Rauman Kodiksamin kulmakunnilta ideansa ja nimensä lainannut Kodiksamia-palkinto myönnetään vuosittain lukuelämyksen antaneelle elävälle tai kuolleelle, suomalaiselle tai ulkomaiselle kirjoittajalle, kauno- tai tietokirjailijalle. Tärkein ehto on unohtumaton lukuelämys. 6.12.2014 julkistettavalle voittajalle luovutetaan henkilökohtaisesti Kodiksamia-palkinto, 30 000 ohraryyniä. Raadin ainoa jäsen ja palkinnon perustaja on sanamaija Heli Laaksonen.
Kodiksamia-palkinto myös yllyttää jokaista lukijaa: luo ja jaa muille itsekin omat kuuden parhaan listasi! Näin kirjallisuudesta nousisi yleiseen tietoon nykyistä laajempi kärki. Voit vaikuttaa yleisen keskustelun suuntiin – kirjan lisäksi päivänvalon näkevät sen keskeiset teemat.
Tänä vuonna Kodiksamia-palkintolistalle päätyneissä teoksissa virtaavat rinnakkain pärskyvä elämänilo ja mustana virtana mataava huoli. Ehdokkaissa on ensi kertaa myös yksi aiemmin samalla listalla ollut kirjailija, raumalainen Tapio Koivukari.
Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat yhteispotretissa 2014. Kuva: Miikka Lappalainen
Vuoden 2014 Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat ovat:
* Juha Hurme: Nyljetyt ajatukset (Teos 2014) Miten tuuli, arvaamattomista suunnista suhahtavat ajatukset ja villit tarinat riepottavatkaan lukijaa, kun hän seuraa kahden miehen soutumatkaa Kustavista Hailuotoon! Hurmeen kirjan kaltaista viisasta, esseemäistä, säkenöivää, humoristista, vakavaa, vaativaa ja antavaa teosta ei ole näillä kulmin nähty.
* Elina Karjalainen (1927-2006): Ihmisen ääni. (WSOY 1976) Itsevalaisevaa, kirkasta elämänasennettaan muillekin hymyävä kirjailija kertoo Ihmisen ääni -teossarjassa avoimesti elämästään, suhteestaan ihmisiin, kirjoihin, helmipöllöihin ja kuolemaan. Uppo-Nallen äitinä tunnetun Karjalaisen ihana persoona avautuu sivu kerrallaan – mitä kaikkea muuta hän olikaan: toimittaja, suurperheen äiti, verraton filosofeeraaja
* Tapio Koivukari: Viäläk teils se paat o? (Johnny Kniga 2013, äänikirja Vanhan Rauman kirjakauppa 2014) Tapio Koivukarin raumanmurteinen nykyrunokokoelma liikkuu ajassa ja paikassa edestakaisin tuhansia vuosia ja kilometrejä linnunsulan kevyesti ja polttomoottorin raskaasti. Loppuun on liitetty lukijaa armahtava selitysosa. Teoksen äänikirjaversio on Koivukarin itsensä lukema, lokkien huudoin ja sumutorvin rytmitetty maagisesti mukanaan vievä levy. Sen eleganttia raumalaista d-äännettä ei hetkeen unohda. Eikä kirjan runoja – kuin majakan valossa luodon rannassa puheltuja tarinoita.
* Anne Helttunen, Annamari Saure, Jari Suominen: Haltiakuusen alla. Suomalaisia kirjailijakoteja. (Avain 2013)
Suomalaisten kirjailijoiden rakkaat paikat, työhuoneet ja mielenmaisemat esitellään Haltiakuusen alla innostunein sanoin ja valokuvin. Kylämiljöitä, koiran ruokkimisen kieltäviä kylttejä, kekseliäitä yksityiskohtia Topeliuksen huvimajasta Lauri Viidan lapsuudenkotiin ja Päätalon kirjoituskamariin. Kirjallisuushistoria voi olla yhtä aikaa värikästä, tunteikasta, satumaista ja tarkkoihin faktoihin perustuvaa kerrontaa. Kirjailijamuseoiden osoitetiedot ja karttamerkinnät tekevät kirjasta myös toimivan matkaoppaan.
* Maimu Berg: Muotitalo (Moreeni 2014). Suomentanut Sanna Immanen Romaanin muotoinen muistelmakirja vihkii lukijan neuvostovirolaisen oikullisen yhteiskunnan saloihin. Se paljastaa, että ihmiset luovivat eteenpäin absurdeissa olosuhteissakin oveluuden avulla – mutta myös väsyvät jatkuvaan kaksinaamaisuuteen. Aikakausien värit, mallit ja trendisuuntaukset on kuvailtu mehukkaasti ja neuvostoajan muotilehdistä saksitut lehtileikkeet ovat ankeudessaan kiinnostavia. Maimu Berg näkee myös ihmisluonteet tarkasti – ja Sanna Immanen kääntää erinomaisen valppaasti.
* Tuula-Liina Varis: Että tuntisin eläväni. (WSOY 2013) Novellikokoelman itsenäiset, toisiinsa kulmistaan kiinnittyvät elämänkohtalot vetävät lukijan uppeluksiin Suomen lähihistorian arkipäiviin, kauppojen takahuoneisiin, mökkien sänkykamareihin ja rinnassa roihuavaan rakkauteen. Variksella on ihmeellinen kyky kuvata menneiden aikojen miljöitä ja fiktiivisiä henkilöhahmoja niin elävästi ja yleispätevästi, että tapahtumia luulee omille sukulaisilleen lähikylissä sattuneiksi.
Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon nimi juontuu Rauman Lapissa sijaitsevasta Kodiksamin kylästä, joka on kirjallisuuspalkinnon syntysija. Kodiksami on eloisa kulttuurikylä kesäkahviloineen, Memorial-puistoineen ja linnunpelätinpeltoineen.
Historian ensimmäisen Kodiksamian sai Tapio Koivukari romaanistaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä vuonna 2011. Seuraavana vuonna 30 000 ohranryynin palkinto ojennettiin Eeva Kilvelle hänen runoteoksestaan Kuolinsiivous, viimeisimmän Kodiksamian otti vastaan tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla runoilija Lealiisa Kivikari teoksestaan Talo Kalliosaarella.
Kodiksamia-palkintoraati muistuttaa vielä: tee sinäkin oma parhaat kirjat -listasi!
Heli Laaksonen www.hulimaa.fi